Diodi on puolijohdin, joka toimii periaatteessa virran yksisuuntaisena kytkimenä. Se päästää virran kulkemaan yhteen suuntaan mutta estää sen kulun vastakkaiseen suuntaan.
Diodeja kutsutaan myös tasasuuntaajiksi, koska ne muuntavat vaihtovirran (AC) pulssimuotoiseksi tasavirraksi (DC). Diodit luokitellaan niiden tyypin, jännitteen ja virtakapasiteetin perusteella.
Diodit ovat kaksinapaisia. Niissä on anodi (positiivinen johdin) ja katodi (negatiivinen johdin). Useimmat diodit päästävät virran kulkemaan vain silloin, kun anodiin kohdistetaan positiivista jännitettä. Kuvassa on erilaisia diodikokoonpanoja:
Kun diodi päästää virran kulkemaan, se on päästösuuntainen. Jos taas diodi on estosuuntainen, se toimii eristeen tapaan ja estää virran kulkemisen.
Omituinen tosiseikka: diodin symbolin nuoli osoittaa elektronivirtaa vastaan. Syy: Insinöörit kehittivät symbolin, ja heidän kaavioissaan virta kulkee jännitelähteen positiiviselta (+) puolelta sen negatiiviselle (–) puolelle. Samaa periaatetta noudatetaan myös puolijohteiden symboleissa, joissa on nuolia: nuoli osoittaa ”perinteiselle” virtaukselle hyväksyttyyn suuntaan ja elektronivirran hyväksyttyä suuntaa vastaan.
Digitaalisen yleismittarin dioditestaustoiminnolla tuotetaan testijohtimien väliin pieni jännite, joka riittää muuttamaan diodiliitoksen päästösuuntaiseksi. Tavallinen jännitepudotus on 0,5–0,8 V. Jos päästösuuntainen diodi on ehjä, sen vastuksen olisi oltava 1000–10 ohmia. Estosuunnassa digitaalisen yleismittarin näytössä näkyy merkintä ”OL” (viittaa hyvin suureen vastukseen, "Overload").
Diodeille määritetään virtaluokitukset. Jos luokitus ylitetään ja diodi pettää, siihen voi tulla oikosulku. Lisäksi se voi a) päästää virran kulkemaan molempiin suuntiin tai b) estää virtaa kulkemasta kumpaankaan suuntaan.
Viite: ”Digital Multimeter Principles”, Glen A. Mazur, American Technical Publishers.